Tär­kein val­men­ta­jan omi­nai­suus on vah­van kil­pai­lu­vie­tin ai­kaan­saa­mi­nen pe­laa­jan mie­len­ti­laan. Vä­hän sama kuin nor­ja­lais­hiih­tä­jil­lä. Pet­te­ri Sih­vo­nen spe­ku­loi so­mes­sa omaan ta­paan­sa SM-lii­gan joi­den­kin jouk­ku­ei­den pe­li­kir­jaa. Ny­ky­jää­kie­kos­sa val­men­ta­jan teh­tä­vä on psy­ko­lo­gi­nen. Kaik­ki ne pe­laa­jat jot­ka täl­lä het­kel­lä pe­laa­vat lii­gas­sa ovat am­mat­ti­lai­sia. Vaik­ka­kin ovat nuo­ria, ja vä­hän eh­kä ko­ke­mat­to­mi­a­kin muu­ta­ma. Ar­vo­kas omi­nai­suus val­men­ta­jas­sa, var­sin­kin nuo­ril­le pe­laa­jil­le on hä­nen hen­ki­set ky­kyn­sä pe­laa­jiin näh­den. Val­men­ta­ja on saa­nut kou­lu­tuk­sen ja ole­te­taan, et­tä hän tu­lee ih­mis­ten kans­sa toi­meen, niin se on tär­kein asia.

Psy­ko­lo­gi­nen val­men­nus on Al­po Su­ho­sen pe­li­kir­jas­ta. Al­po Su­ho­nen jät­ti hy­vän jäl­jen Suo­mi-jää­kiek­koon, mut­ta sitä ei riit­tä­väs­ti ar­vos­tet­tu. Jää­kiek­ko on niin no­pea peli ny­ky­päi­vä­nä, et­tä se vaa­tii pe­laa­jal­ta nuo­ruut­ta, elas­ti­suut­ta, voi­maa ja älyk­kyyt­tä. Ja myös pe­li­a­lue on mel­ko pie­ni, ja no­peu­teen pro­vo­soi­va. Tär­kein on no­peus. Jos on har­ras­ta­nut nuo­res­ta as­ti esi­mer­kik­si in­ter­val­li­juok­sua, niin sit­ten luul­ta­vas­ti pär­jää myös ny­ky­lät­käs­sä. Tämä edel­lä mai­nit­tu on­nis­tuu vain jo pe­laa­ja on myös hen­ki­ses­ti kun­nos­sa.

Psy­ko­lo­gi­sen val­men­nuk­sen li­säk­si tar­vi­taan vain yk­sit­täi­seen pe­liin ra­ken­net­tu oma tak­tiik­ka, ver­rat­tu­na vas­tus­ta­jaan. Jää­kie­kos­sa tuo tak­tiik­ka­re­per­tu­aa­ri on kui­ten­kin hy­vin ra­jal­li­nen. Jot­kut ku­vi­ot ra­ken­ne­taan­kin jo ju­ni­o­ri­vuo­si­na. Van­hem­mat ke­hä­raa­kit jou­tu­vat­kin hie­man jopa hi­das­te­le­maan ken­täl­lä, kun ei­vät enää jak­sa täy­sil­lä. Ja kaik­ki on jo näh­ty ja näy­tet­ty. Valt­te­ri Filp­pu­la ja Juha-Mat­ti Aal­to­nen ovat jo hie­man näi­tä ke­hä­raak­ke­ja. Mör­kö Ant­ti­la­kin, kai­kel­la kun­ni­oi­tuk­sel­la hän­tä koh­taan huo­ma­si it­se, et­tä tämä on nyt täs­sä.

Am­mat­ti­pe­laa­ja myös tie­tää oman työ­sar­kan­sa hy­vin tark­kaan kun laa­tik­koon as­tuu. On­ko SM-lii­gas­sa ja Mes­tik­ses­sä jo­kai­sel­la val­men­ta­jal­la pe­li­kir­ja? En us­ko. Pu­hu­mat­ta­kaan kai­kis­ta ju­ni­o­ri­sar­jois­ta ja hei­dän val­men­ta­jis­taan. Suo­mes­sa on noin 25 000 re­kis­te­röi­tyä jää­kie­kon pe­laa­jaa. Kaik­ki ih­mi­set ovat siis myös eri­lai­sia luon­tei­ta, ja niin ovat myös val­men­ta­jat. Jo­ten Pet­te­ri Sih­vo­sen ju­tut ky­see­na­lais­tan val­men­ta­ja-pe­li­kir­joi­neen.

Täl­lä het­kel­lä Koo­Koon Jou­ko Myr­rä on hyvä esi­merk­ki po­si­tii­vi­ses­ta ener­gi­as­ta val­men­ta­ja­na. Ai­koi­naan Koo­Koo­ta val­men­ta­nut Is­mo Leh­ko­nen oli kaik­kea muu­ta kuin psy­ko­lo­gi­nen val­men­ta­ja. Pu­hu­mat­ta­kaan Han­nu Jor­ti­kas­ta, joka oli huu­ta­jien mes­ta­ri. Nämä ha­lu­si­vat vain joh­taa. Pe­laa­jien hen­ki­sis­tä ky­vyis­tä ei ol­lut tie­to­a­kaan.

Ny­ky­lät­käs­sä joh­de­taan siis so­tu­rin pään si­säl­tä. Ja sit­ten se kaik­kein tär­kein val­men­ta­jan omi­nai­suus on em­pa­tia. Ja lo­puk­si vain yk­si jouk­kue voit­taa sar­jan.

Ilk­ka Sar­po­la

Kuu­san­kos­ki