Tei­ja Pii­pa­ri

Mus­ta­val­ko­ku­vas­sa nai­nen lau­laa etu­a­lal­la, mies soit­taa kont­ra­bas­soa taus­tal­la. Kuva on Ha­mi­nan Seu­ra­huo­neel­ta.

– Olem­me täs­sä tuo­re avi­o­pa­ri, esit­te­lee Mar­jot Sii­ka­saa­ri.

Erk­ki Sii­ka­saa­ri nos­taa ke­hys­te­tyn ku­van ta­kai­sin sei­näl­le. Oma­ko­ti­ta­lon ala­ker­ran "tree­ni­käm­päs­sä" on mui­ta­kin mie­lui­sia muis­to­ja vuo­si­kym­me­nien var­rel­ta: Mar­jo­tin Me­ri­mies­fes­ti­vaa­lin voit­to­pys­ti vuo­del­ta 1981, ku­via ope­ret­tien krei­vi­tär Ma­ri­za­na ja Le­pa­kon Ade­le­na, Har­mo­nia-pal­kin­to ja Me­ri­päi­vä­neu­vok­set­ta­ren tit­te­li 1995. Er­kin va­lin­ta vuo­den 2010 Lo­hi­soi­ton Ko­ja­mok­si ja it­se ra­ken­net­tu kont­ra­bas­so. Mui­den mu­as­sa.

– Tääl­lä nämä ovat, mei­dän "elä­män­työ-Os­ca­rit", avi­o­pa­ri sa­noo ja nau­rah­taa.

Musiikki on liittynyt pariskunnan elämään 60 avioliittovuoden aikana tiiviisti.

Pit­kän lin­jan kot­ka­lai­set muu­si­kot Mar­jot ja Erk­ki Sii­ka­saa­ri ovat saa­neet juh­lis­taa use­am­pia täys­kymp­pe­jä tänä vuon­na. Kum­pi­kin on täyt­tä­nyt 80 vuot­ta. Nai­mi­sis­sa on ol­tu ti­mant­ti­hää­päi­vän ver­ran.

Mu­siik­ki on liit­ty­nyt pa­ris­kun­nan elä­mään 60 avi­o­liit­to­vuo­den ai­ka­na tii­viis­ti. Mu­sii­kin mer­keis­sä he myös ta­pa­si­vat. Oli vuo­den 1961 hel­mi­kuu, ja nuo­ri Mar­jot oli Kar­hu­las­sa Sam­mon ta­lol­la las­ki­ais­kei­kal­la.

– Odo­tin ta­ka­huo­nees­sa vuo­ro­a­ni, kun joku ko­put­ti oveen, mö­li­si ihan kau­he­as­ti, et­tä nyt tul­laan tans­si­maan. Ava­sin oven ja mie­tin, et­tä ku­ka­han tuo tun­te­ma­ton ve­li­kul­ta seu­ra­lai­si­neen oi­kein on, muis­te­lee Mar­jot.

Ve­li­kul­ta esit­täy­tyi Er­kik­si.

– Ra­kas­tuin Mar­jo­tiin en­si sil­mäyk­sel­lä, Erk­ki tun­nus­taa.

– Eki al­koi heti ke­syt­tää mi­nua, jat­kaa Mar­jot. – Hän oli niin haus­kan ja kil­tin tun­tui­nen ka­ve­ri, et­tä kiin­nos­tuin sii­nä mi­nä­kin.

Jäl­keen­päin sel­vi­si, et­tä Mar­jot ja Erk­ki oli­vat kyl­lä näh­neet toi­sen­sa jo ai­em­min.

– Olim­me ol­leet vii­si­vuo­ti­ai­na sa­mas­sa ky­lä­pai­kas­sa su­ku­lai­sil­la­ni, jot­ka oli­vat Ekin van­hem­pien tut­ta­via. Tämä sel­vi­si Ekin äi­din kaut­ta.

Tuore aviopari keikalla Haminan Seurahuoneella vuonna 1964.

Mar­jot Sii­ka­saa­ri pon­nah­ti lau­la­ja­na esiin vuon­na 1959. Hän osal­lis­tui Sam­mon en­sim­mäi­siin, Veik­ko Ah­ve­nai­sen jär­jes­tä­miin is­kel­mä­lau­lu­kil­pai­lui­hin. Hän esit­ti kap­pa­leet Kun kuk­kii puis­ton puut ja Te­ko­kuk­kia – ja voit­ti.

– Voi­ton myö­tä sain myös en­sim­mäi­sen bän­di­ni.

Erk­ki Sii­ka­saa­ren tie muu­si­kok­si läh­ti sii­tä, kun hän tei­ni-ikäi­se­nä löy­si kont­ra­bas­son, joka vaa­ti kun­nos­tus­ta.

– Sii­tä kaik­ki al­koi, kont­ra­bas­sos­ta tuli inst­ru­ment­ti­ni. Poh­jat soit­ta­mi­seen sain mu­siik­ki­o­pis­tos­ta. Nuo­re­na olin kei­koil­la eri yh­ty­ei­den kans­sa eri puo­lil­la Ky­men­laak­soa, ja muu­al­la­kin, Erk­ki ker­too.

– Sil­loin nuo­rem­pa­na meil­lä oli mu­sii­kis­sa omat ju­tut. Myö­hem­min aloim­me keik­kail­la yh­des­sä, sa­noo Mar­jot.

Vuon­na 1962 pari meni kih­loi­hin ja 1964 nai­mi­siin. Per­hee­seen syn­tyi kak­si ty­tär­tä. Las­ten­lap­sia on kol­me, nel­jät­tä pol­ve­a­kin jo yk­si.

Ko­ti­äi­ti­vuo­sien­sa jäl­keen Mar­jot oli tut­tu näky Kot­kan kau­pun­gin­te­at­te­rin la­val­la. Vuo­si­na 1971–1985 hän esiin­tyi kaik­ki­aan noin kym­me­nes­sä oop­pe­ra- ja ope­ret­tip­ro­duk­ti­os­sa. Pää­roo­lis­sa hän oli nel­jäs­ti. Erk­ki taas teki yh­teis­työ­tä mm. Jun­nu Vai­ni­on kans­sa. Jun­nun teks­tei­hin pe­rus­tu­vas­sa Kot­kan kau­pun­gin­te­at­te­rin Al­bat­ros­si ja Heis­ka­nen -shows­sa 90-lu­vul­la Kai­ros­sa hän soit­ti lä­hes 370 esi­tyk­ses­sä. Mies on nous­sut bas­soi­neen la­val­le myös muis­sa ko­ti­kau­pun­kin­sa te­at­te­rip­ro­duk­ti­ois­sa, sekä 2000-lu­vun al­ku­puo­lel­la Kou­vo­lan te­at­te­ris­sa.

Häät, hau­ta­jai­set, eri­lai­set kek­ke­rit ja omat tee­mal­li­set kon­ser­tit, ku­ten Lai­la Kin­nu­sen ja Toni Edel­man­nin tuo­tan­toon liit­ty­vät kon­ser­tit. Mar­jot Sii­ka­saa­ri ker­too teh­neen­sä "var­maan tu­han­sia keik­ko­ja kai­ken maa­il­man ti­lai­suuk­sis­sa". Hän on jopa lau­la­nut Ur­ho Kek­ko­sel­le lau­lun Laps' Suo­men, kun Kar­hu­vuo­ri­ta­lo ai­ka­naan vi­hit­tiin.

Vii­mei­sin in­nos­tus Sii­ka­saa­ril­la on ol­lut jazz. Sii­hen liit­ty­en ta­ka­na on lu­kui­sia kon­sert­te­ja ja yk­si levy. Maa­nan­tai­sin pa­ris­kun­ta on tut­tu näky jazz-kon­sert­tiy­lei­sös­sä Kai­ros­sa.

Sii­ka­saa­ret pai­not­ta­vat, et­tei­vät he ole am­mat­ti­muu­si­koi­ta. Mo­lem­mil­la on ol­lut oma päi­vä­työ, jon­ka ohes­sa on teh­ty mu­siik­kia.

Siikasaarien koti Kotkan Lankilassa on tontilla, jonka Erkin isä osti 1930-luvulla.

Sii­ka­saa­rien koti Kot­kan Lan­ki­las­sa on ton­til­la, jon­ka Er­kin isä os­ti 1930-lu­vul­la.

– Ekin isä ra­ken­si ta­loa kym­me­nen vuot­ta. Eki sit­ten pur­ki ta­lon kah­des­sa päi­väs­sä ja ra­ken­si kah­des­sa vuo­des­sa tä­män ny­kyi­sen, jos­sa olem­me asu­neet nyt 26 vuot­ta, Mar­jot ker­too.

Er­kin mu­kaan avi­o­pa­ri ei ko­to­na mu­si­soi yh­des­sä, mut­ta toki kuun­te­lee pal­jon klas­si­ses­ta ke­vy­em­pään.

– Minä koi­lo­tan ai­na sil­loin, kun olen yk­sin ko­to­na, Mar­jot sa­noo ja hy­myi­lee.

Erk­ki ke­huu, et­tä vai­mon ää­ni toi­mii yhä, vaik­ka Méniè­ren tau­ti on vie­nyt oi­ke­as­ta kor­vas­ta kuu­lon. On­nek­si ny­ky­ään on hy­viä apu­vä­li­nei­tä.

– Mie­le­ni mi­nun te­ke­vi, jos vaan voi­mia on, teh­dä vie­lä en­si ke­vääl­le kon­sert­ti, ru­noi­lee Mar­jot.