Aka­tee­mik­ko Toi­vo Pek­ka­nen mää­rit­te­li elä­män­sä tar­koi­tuk­sek­si sen, et­tä ”nä­kee pi­dem­mäl­le kuin isän­sä näki”. Hy­vään elä­mään kuu­luu niin tie­dol­li­nen kuin hen­ki­nen kas­vu ja tie­ten­kin pää­sy täl­le kas­vun po­luil­le. Suom­me nuo­ril­le ajan ja so­si­aa­li­sen ti­lan kou­lu­tuk­seen. Kun jär­jes­täm­me jo­kai­sel­le kou­lu­tuk­sen mah­dol­li­suu­den, käy­täm­me täy­si­mää­räi­ses­ti in­hi­mil­li­sen osaa­mi­sen po­ten­ti­aa­lin.

Kan­sa­kun­nal­le on elin­tär­ke­ää ot­taa käyt­töön jo­kai­sen kyky, pyr­ki­myk­set ja tah­to, sil­lä ta­lous ja yh­teis­kun­ta ra­ken­tu­vat ih­mis­ten va­raan. Kou­lu­tuk­sen, saa­ti hen­ki­sen kas­vun, en­si­si­jai­nen ta­voi­te ei kui­ten­kaan ole tuot­taa ”työ­voi­maa” tai ai­neel­lis­ta va­ral­li­suut­ta vaan täy­si­val­tai­sia ih­mi­siä, jot­ka hal­lit­se­vat elä­mään­sä. Muut hy­vät seu­raa­vat tätä tu­los­ta.

Val­ti­on ja kun­tien teh­tä­vä on jär­jes­tää vä­es­tön pe­rus­kou­lu­tus. Kui­ten­kin suh­tau­tu­mi­ses­sa si­vis­tys­jär­jes­tel­mään on tie­dol­lis­ta va­jaus­ta ja pää­tök­sen­te­on on­gel­maa. Vä­es­tön ky­kyä ja hy­vin­voin­tia tai kou­lu­tus­ta tuot­ta­via lai­tok­sia ei ky­e­tä aset­ta­maan oi­ke­aan ar­voon­sa, sil­lä osaa­mi­nen, tie­don tuot­ta­mi­nen, elä­män hal­lin­ta jne. ovat yleis­kä­sit­tei­tä, joi­ta ei pää­tök­sen­te­os­sa ole tar­kem­min mää­ri­tel­ty. Niil­le ei ole et­sit­ty nk ”ope­ra­ti­o­naa­li­sia vas­tin­pa­re­ja” eli re­aa­li­sia kiin­ni­tyk­siä ta­lou­teen tai yh­teis­kun­nal­li­seen ole­mi­seen.

Tä­män seu­rauk­se­na mm. kou­lu­ja kä­si­tel­lään lä­hin­nä ta­va­ra­na. Pää­tök­sen­te­os­sa pu­hu­taan kou­lu­ra­ken­nus­ten ja opet­ta­jien palk­kauk­sen kus­tan­nuk­sis­ta, mut­ta kou­lu­tuk­sen luo­ma hen­ki­nen pää­o­ma ja sen vä­lil­li­ses­ti tuot­ta­ma ar­vo ja hy­vin­voin­ti jää­vät tun­te­mat­to­mik­si. Näin osaa­mi­nen ja ”pi­dem­mäl­le nä­ke­mi­nen” eli elä­män hal­lin­ta ei­vät to­del­li­se­na pää­o­ma­na saa osak­seen sitä va­ral­li­suu­den huo­len­pi­toa, joka suo­daan pel­ti­ka­tol­le tai il­man­vaih­dol­le.

Kun­tien tu­lee pyr­kiä ar­vi­oi­maan to­del­li­nen pää­o­man­sa ja laa­tia sii­tä täy­del­li­sem­pi tase, jo­hon kuu­luu myös nk. ai­nee­ton va­ral­li­suus. Sii­hen yh­dis­ty­vät in­hi­mil­li­nen- ja hen­ki­nen pää­o­ma, osaa­mi­nen ja kou­lu­tus­jär­jes­tel­mä, luon­to­pää­o­ma jne. Näin ko­ko­nais­va­ral­li­suus tu­li­si en­tis­tä­kin tar­kem­man pää­tök­sen­te­on pii­riin.

Laa­du­kas lu­kio on ar­vo­kas si­nän­sä. Li­säk­si se mah­dol­lis­taa nii­den van­hem­pien asu­mi­sen ja si­joit­tu­mi­sen kun­taan, jot­ka edel­lyt­tä­vät lap­sien­sa saa­van hy­vän poh­jan jat­ko­kou­lu­tuk­sel­le. Oleel­li­nen edel­ly­tys osaa­van väen pi­tä­mi­sek­si Kot­kas­sa on tur­va­ta Kar­hu­lan lu­ki­on toi­min­ta.

Si­vis­tys­lai­tos voi­daan het­kes­sä hu­ka­ta, mut­ta sen ra­ken­ta­mi­nen en­ti­sel­leen on mah­do­ton­ta. Kor­ke­a­kou­lu­tuk­seen joh­ta­vat lu­ki­ot ovat se ope­tuk­sen väy­lä, jon­ka useim­mat nuo­ret va­lit­se­vat. Kar­hu­lan kou­lun ja Kar­hu­lan lu­ki­on taus­tal­la on yli 100-vuo­ti­nen si­vis­tys­pe­rin­ne. Tätä pe­rin­net­tä voi­daan ul­koi­ses­ti ku­va­ta maa­kun­nan par­haim­piin kuu­lu­vil­la op­pi­mis­tu­lok­sil­la ja lin­ja­va­lin­noil­la. Se il­me­nee myös kas­vu­ym­pä­ris­tö­nä; ”kou­lun hen­ke­nä” jo­hon si­säl­tyy iden­ti­tee­tin ja tun­teen li­säk­si ”te­ke­mi­sen mei­nin­ki”.

Kun kat­som­me ku­ki­tet­tu­ja yli­op­pi­lai­ta, ym­mär­räm­me elä­män sy­viä mer­ki­tyk­siä.

Sa­ka­ri Val­ti­a­la, Tui­ja Hän­ni ja Ju­ha­ni Pek­ko­la

Ky­min Yh­teis­kou­lun Ys­tä­vät ry:n hal­li­tus