Tei­ja Pii­pa­ri

tei­ja.pii­pa­ri@pkank.fi

Voi­ko men­nei­syy­den traa­gi­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta sel­vi­tä kos­kaan? En­tä voi­ko ih­mi­nen, joka on teh­nyt ri­kok­sen, saa­da te­ko­aan kos­kaan an­teek­si?

Iit­ti­läi­sen Tuuk­ka Te­mo­sen oh­jaa­ma ja kä­si­kir­joit­ta­ma elo­ku­va Me­duu­sal­la ei ole sy­dän­tä ker­too tyt­tä­ren yri­tyk­ses­tä pa­ran­taa al­ko­ho­li­soi­tu­neen ja trau­ma­ti­soi­tu­neen äi­tin­sä elä­mää. Äi­din pa­ha­o­lo on kui­ten­kin niin suur­ta, et­tä pyr­ki­myk­set aut­taa vain pa­hen­ta­vat ti­lan­net­ta.

Per­jan­tai­na en­si-il­tan­sa saa­va draa­ma­e­lo­ku­va on Te­mo­sen per­heen elo­ku­va. Min­na-äi­tiä esit­tää Te­mo­sen vai­mo Ol­ga Te­mo­nen, yh­des­sä pää­roo­lis­sa nuo­re­na Sil­ja-tyt­tä­re­nä on pa­ris­kun­nan esi­koi­nen, lu­ki­on en­sim­mäis­tä luok­kaa käy­vä Hel­ga. Lap­sis­ta kes­kim­mäi­nen Hil­ma esit­tää Sil­jan ys­tä­vää. Myös kuo­pus Tors­ti vi­lah­taa val­ko­kan­kaal­la.

Muis­sa pää­roo­leis­sa ovat Ee­va Elo­ran­ta ja Kons­ta Hie­ta­nen.

-Toivon, että nähtyään elokuvan ihmiset pohtisivat syvällisemmin omia mielipiteitään, sanoo Tuukka Temonen.

Teija Piipari

Tuuk­ka Te­mo­nen, mik­si ha­lu­sit teh­dä juu­ri tä­män elo­ku­van?

– Ol­gan kans­sa olim­me jo pit­kään poh­ti­neet, et­tä sel­lai­nen elo­ku­va pi­täi­si vie­lä teh­dä, jos­sa on voi­ma­kas tee­ma ja joka he­rät­tää fi­lo­so­fis­mo­raa­lis­ta kes­kus­te­lua.

Mitä ha­lu­at ta­ri­nal­la ker­toa?

– Toi­von, et­tä näh­ty­ään elo­ku­van ih­mi­set poh­ti­si­vat omia mie­li­pi­tei­tään mi­hin ta­han­sa ai­hee­seen aa­vis­tuk­sen sy­vem­min. Kos­ka mi­kään ei ole niin mus­ta­val­kois­ta kuin mitä usein hel­pos­ti aja­tel­laan.

Kun alat suun­ni­tel­la uut­ta elo­ku­vaa, ajat­te­let­ko en­sin ta­ri­naa vai näyt­te­li­jöi­tä, joil­le teh­dä ta­ri­na?

– Kun kir­joi­tan teks­te­jä, läp­pä­rin vie­res­sä nä­kyy näyt­te­li­jä, jota en voi ol­la si­joit­ta­ma­mat­ta teks­tiin [nau­raa].

Min­kä elo­ku­van teet seu­raa­vak­si?

– Tu­los­sa on So­lar Film­sin tuo­tan­toa. Ku­vauk­set al­ka­vat maa­lis­kuus­sa, sen enem­pää en voi ker­toa. Ja vaik­ka ai­na sa­non, et­tä tämä nyt teh­ty oma elo­ku­va­ni jää vii­mei­sek­si, niin eh­kä kui­ten­kin teen vie­lä yh­den oman. Se voi­si mah­dol­li­ses­ti ol­la jo­ta­kin 90-lu­vus­ta kum­pu­a­vaa.

-Minnan rooli on ehdottomasti synkin, jonka olen tehnyt, sanoo Olga Temonen.

Ol­ga Te­mo­nen, mil­lai­nen on elo­ku­van roo­li­hah­mo­si Min­na?

– Min­na on synk­kä ja jää­nyt trau­maan­sa kiin­ni. Hän ei ole saa­nut, ei ole ha­lun­nut­kaan, jat­kaa nor­maa­lia elä­mää traa­gis­ten ta­pah­tu­mien jäl­keen. Roo­li on eh­dot­to­mas­ti syn­kin, jon­ka olen teh­nyt.

Mil­tä tun­tuu näy­tel­lä omien las­ten kans­sa?

– Se on tosi ki­vaa, ihan pa­ras­ta!

Sai­ras­tat ag­g­res­sii­vis­ta ai­vo­syö­pää. Vie­lä­kö haa­vei­let uu­sis­ta elo­ku­va- tai tv-sar­ja­roo­leis­ta?

– Har­jun­pään [MTV:n al­ku­pe­räis­sar­ja] koh­dal­la on ol­lut poh­din­to­ja, et­tä voi­sin­ko teh­dä kol­man­nen kau­den. Ai­ka näyt­tää, sii­nä on vie­lä mon­ta mut­taa. Toi­nen kau­si on ku­vat­tu ke­vääl­lä 2023 en­nen sai­raut­ta­ni ja tu­lee ulos 13. hel­mi­kuu­ta al­ka­en.

Mitä odo­tat vuo­del­ta 2025?

– Odo­tan ter­veyt­tä, toi­von hy­vää elä­mää ja rak­kaut­ta. Ja tie­tys­ti toi­von, et­tä mah­dol­li­sim­man moni käy kat­so­mas­sa tä­män elo­ku­van.

-Elokuvan aihe on synkkä, mutta kuvauksissa oli kivaa, Helga Temonen kertoo.

Hel­ga Te­mo­nen, mil­tä tun­tui näy­tel­lä näin isoa roo­lia?

– En hir­ve­äs­ti sitä aja­tel­lut, kos­ka olen ol­lut mu­ka­na pie­nes­sä roo­lis­sa mo­nis­sa pro­duk­ti­ois­sa, mut­ta jäl­keen päin aja­tel­tu­na, oli­han se siis­tiä. Olen tyy­ty­väi­nen työ­hö­ni, ko­ko­nai­suu­teen, vaik­ka toki ai­na­han on jo­tain mitä voi­si teh­dä toi­sin.

Mi­ten har­joit­te­lit, heit­täy­dyit roo­lii­si?

– Sain oh­jeen ol­la oma it­se­ni. Täs­sä aut­toi, et­tä Sil­jan hah­mo on luon­teel­taan ai­ka sa­man­lai­nen kuin minä, luo­va ja herk­kä.

Mil­tä tun­tuu näy­tel­lä äi­din ja si­sa­rus­ten kans­sa? En­tä ol­la isän oh­jat­ta­va­na?

– Se on sym­paat­tis­ta teh­dä yh­des­sä per­heen kans­sa. Täl­lai­ses­ta jää muis­to lop­pu­e­lä­mäk­si. Elo­ku­van ai­he on synk­kä, mut­ta ku­vauk­sis­sa oli ki­vaa. Kun oma per­he on ym­pä­ril­lä, ei tar­vit­se jän­nit­tää, vaik­ka kyl­lä jot­kut asi­at jän­nit­ti­vät­kin ihan kau­he­as­ti.

Tu­lee­ko si­nus­ta iso­na näyt­te­li­jä?

– Iso roo­li oli hie­no ko­ke­mus, mut­ta en haa­vei­le näyt­te­li­jän uras­ta. Olen luo­va ja ha­lu­an teh­dä it­se, to­teut­taa omaa nä­ke­mys­tä. Näyt­te­li­jä on kui­ten­kin oh­jaa­jan alai­nen. Eh­kä olen jos­kus ka­me­ran ta­ka­na.

Me­duu­sal­la ei ole sy­dän­tä en­si-il­las­sa 24. tam­mi­kuu­ta elo­ku­va­te­at­te­reis­sa.