Olen pa­luu­muut­ta­ja­na asu­nut jo yli 20 vuot­ta Kot­kas­sa, lap­suu­te­ni kau­pun­gis­sa. Jon­kin­lais­ta ajal­lis­ta pers­pek­tii­viä on ker­ty­nyt ja eh­kä en­sim­mäi­se­nä nou­see mie­leen, et­tä tai­teen ar­vos­tus ja sen nä­ky­vyys ei ai­na joh­du sii­tä, mitä teet ja tuo­tat, vaan usein on­nis­tu­neen ver­kos­toi­tu­mi­sen pe­rus­teel­la. Ver­kos­toi­tu­mi­nen avaa ovet kult­tuu­ri­pii­rei­hin ja sitä kaut­ta ar­vos­tuk­seen.

Tai­teen kent­tä por­tin­var­ti­oi­neen on­kin var­sin mie­len­kiin­toi­nen. Mikä pä­tee yh­teen ei pä­de­kään toi­seen. Mitä Carl-Gus­tav Wal­l­de­niin tu­lee, niin tus­kin kyse on pel­käs­tään nä­ky­mät­tö­myy­des­tä – ai­ka hy­vin hä­nen Kot­kan Ruu­su on me­di­as­sa nä­ky­nyt. Ole­tan, et­tä kyse on pi­kem­min­kin am­mat­ti- ja ama­töö­ri­tai­teen erot­te­lus­ta.

Jos joku am­mat­ti­tai­tei­li­ja, jol­la on ni­meä ja ver­kos­toa, esit­te­li­si sa­man ide­an, us­kon et­tä se oli­si men­nyt läpi. It­se olen am­ma­tik­se­ni työs­ken­nel­lyt sekä har­ras­ta­jien et­tä am­mat­ti­lais­ten kans­sa ai­na vuo­des­ta 1978. Ar­vos­tan suu­res­ti har­ras­ta­jia, ama­töö­re­jä. Ama­töö­ri sana tu­lee sa­nas­ta ama­re, joka tar­koit­taa ra­kas­taa. Har­ras­ta­ja ra­kas­taa te­ke­mis­tään.

Ar­vos­tan myös pai­kal­li­suut­ta: Kot­kan Ruu­su, jos mi­kään on Kot­kaa. Lap­se­na näin usein Roo­sa Mä­ki­sen ”li­ve­nä”. Nyt ha­lu­ai­sin näh­dä tuon Wal­l­de­nin pat­saan sa­ta­mas­sa lä­hel­lä Tuk­ku­kau­pan ta­loa.

Le­o­nie Ho­hent­hal-An­tin